26.6.1984

Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen

Vaasan RO oli 27.5.1981 julistamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle virallisen syyttäjän ja Vaasan kaupungin häntä vastaan ajamassa rikosjutussa maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta valtiolle sanotusta päivästä lukien ja määrännyt asianajaja H:n hänen oikeudenkäyntiavustajakseen. RO:n määrättyä virallisen syyttäjän vaatimuksesta 8.9.1982 julistamallaan päätöksellä maksuttoman oikeudenkäynnin edun lakkaamaan Vaasan HO oli 2.12.1982 antamallaan päätöksellä kumonnut tämän päätöksen, joten maksuttoman oikeudenkäynnin etu avustajanmääräyksineen oli jäänyt voimaan sen alkamispäivästä 27.5.1981 lukien.

Vaasan RO:n päätös 16.2.1983

RO oli päätöksellään, samalla kuin se oli tuominnut A:n jatketusta erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdystä petoksesta 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen ja rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 30 a §:n 3 momentin nojalla määrännyt hänet heti tavattaessa vangittavaksi, maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksanut H:lle A:n avustamisesta RO:ssa palkkioksi ja tarpeellisten kulujen korvaukseksi yhteensä 30.000 markkaa.

Vaasan HO:n päätös 27.9.1983

HO, jonne A oli rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 30 §:n nojalla erikseen kannellut RO:n julistamasta vangitsemismääräyksestä, oli päätöksessään, samalla kun se oli katsonut, että RO ei ollut menetellyt virheellisesti määrätessään A:n tavattaessa vangittavaksi ja että kantelu sen vuoksi ei antanut aihetta toimenpiteisiin, lausunut, että koska A:lle jutussa myönnetty maksuton oikeudenkäynti ei ollut voimassa tässä ylimääräistä muutoksenhakua koskeneessa asiassa, A:n asiamiehenä HO:ssa toimineelle H:lle ei ollut tuleva valtion varoista korvauksia tämän aisan hoitamisesta.

KORKEIN OIKEUS

A ja H pyysivät valituslupaa ja hakivat muutosta HO:n päätökseen. Samalla kun A toisti vaatimuksensa RO:n julistaman häntä koskevan vangitsemismääräyksen poistamisesta, A vaati sen toteamista, että hänelle myönnetty maksuttoman oikeudenkäynnin etu koski myös kantelua vangitsemismääräyksen johdosta. A ja H vaativat yhteisesti, että H:lle maksettaisiin valtion varoista palkkio ja kulujen korvaus hänen toimistaan asiassa HO:ssa ja KKO:ssa.

KKO, joka oli 16.12.1983 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituslupahakemuksen vangittavaksi määräämisen johdosta tehtyä kantelua koskevilta osin, myönsi muilta osin jutussa valitusluvan. Virallinen syyttäjä antoi häneltä valituksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KKO p. tutki asian maksutonta oikeudenkäyntiä koskevilta osin ja lausui perusteluinaan:

Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 30 §:n mukainen kantelu vangittavaksi määräämisen johdosta liittyy välittömästi siihen rikosasiaan, jossa vangitsemisesta on päätetty. Sen vuoksi ja huomioon ottaen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 17 §:n säännöksen pääasiassa myönnetty maksuttoman oikeudenkäynnin etu ulottuu myös vangitsemismääräyksestä tehtyyn kanteluun. Kun A:lle pääasiassa myönnetty maksuton oikeudenkäynti ja H:lle annettu avustajanmääräys siten ovat voimassa myös tässä asiassa, H:lla on oikeus palkkioon ja tarpeellisten kulujen korvauksen myös toimistaan HO:n osalta.

Mainituilla perusteilla KKO, kumoten HO:n päätöksen maksutonta oikeudenkäyntiä koskevilta osin, määräsi valtion varoista suoritettavaksi H:lle palkkioksi A:n avustamisesta HO:ssa 280 markkaa ja korvaukseksi tarpeellisista kuluista HO:n päätöksen lunastusmaksua vastaavat 75 markkaa.